Täällä taas, vaatteet ja ulkovaatteet maritettu ja sainhan minä kahvimukitkin maritettua, mutta siihen se sitten taas jäi. Ajattelin, että siinähän se menee samalla, mutta oikeasti tämä vaatii niin paljon enemmän paneutumista kuin pelkkä tavallinen siivoaminen, että enhän minä ole oikeasti ehtinyt marittaa juuri mitään. Lisäksi tietty homma olisi paljon helpompaa ilman tuota 1 vuotiasta apulaista, joka varastaa puolet tavaroista juuri kun olen päässyt alkuun.

Lauantaina oli siskoni hääjuhlat ja kyllä tuli tanssittua, en tiedä johtuiko tanssista, muutamasta juhlatupakasta vai sainko kenties vain jonkin hetkellisen mielenhäiriön, sillä sunnuntaina muu perhe sai häädön kotoa koska minä, siis minä joka vihaan siivousta, halusin siivota ihan rauhassa! Ja kyllähän se hyvältä tuntui, musat päälle ja rätti käteen, laatuaikaa itseni kanssa ja tuli kodistakin ihan kivan näköinen. Tällä viikolla pyrin vielä marittamaan ne liinavaatteet ja pyyheliinat....kirjojakin voisi kokeilla ;)

                                                             -ellikoo-

Huhheijaa mitä hommaa! Kirjaa lukiessa mietin, että eihän tää oo yhtään paha homma, meillä on niin paljon tavaraa jota vihaan. Mutta hei, eipäs tämä olekaan niin helppoa! Eilen maritin omat käyttövaatteet, jonka jälkeen totesin, että omat lempparit ei suinkaan ollut saatavilla, vaan pyykissä lähes kaikki, joten joudun nuo vielä marittamaan uudelleen kun saan kaikki pestyä. 5v tyttären vaatteet sujui hyvin ja hänen kaappi on nyt oikein mallikas. Miehen vaatteista maritin pois rikkinäiset ja pystyviikkasin ne, hänenkin kaapista tuli paljon parempi. 

Tänään siirryin sitten kaivamaan sänkyjen alle kadonneita sukkia sun muita ja marittamaan ulkovaatteita ja taas sama homma, ihan hiton vaikeaa! Miten voi olla näin vaikeaa luopua aivan täysin turhasta tavarasta, josta ei edes pidä? Kysynpähän vaan! No jokatapauksessa, monta kassia on mennyt ihan suoraan roskiin ja iso kasa on odottamassa, että saan kuvattua ja laitettua nettiin myyntiin, on siinäkin ihan hitosti hommaa ja tavara ei tunnu liikkuvan oikein mihinkään, vauvan vaatteetkin taidan viedä uff:lle, kun ei kerran halvallakaan kukaan niitä halua ostaa. Takaisin niihin ulkovaatteisiin, todellisuudessa minulla on YKSI toppatakki, YKSI syystakki ja YKSI hitachin logolla "koristettu" fleece, silti naulakko on oikeastaan niin täynnä, kuin täynnä voi vaan olla ja tunnin marituksella sain hoidettua villasukat, hanskat, pipot ja lasten haalarit naulakkoon. Eli ulkovaatteet jatkuu siis vielä myöhemmin. 

Järjestykseksi nyt suunnittelin tällaista:
1. Käyttövaatteet
2. Ulkovaatteet + kengät
3. Liinavaatteet + pyyhkeet
4. Kirjat
5. Paperit ja lehdet
tämän jälkeen siirryn komonoon näin;
6. astiat
7. ruuan valmistus ja säilytys tarvikkeet
8. leivontatarvikkeet
9. kuiva-aine kaappi
10. työkalut
11. kosmetiikka ja hygienia
12. askartelu
13. lelut + lastenkirjat (=lastenhuone)
14. valokuvat

Katsotaan kuinka pitkälle pääsen jouluun menessä. Kiire ainakin joidenkin asioiden suhteen tulee siinä mielessä, että kun mieheni lähtee viikon päästä muutamaksi päiväksi pois täältä, niin teemme talkoohengellä pienen remontin ja vaihdamme lastenhuoneen ja makuuhuoneen paikkoja. Ja kaikki täytyy tehdä ilman miestäni siksi, kun hän on oikein varsinainen vastarannankiiski.

Katsokaa! SE on täällä, itseasiassa se on ollut täällä jo eilisestä asti ja siitä on luettu jo suurin osa. En muistanutkaan, että lukeminen on näin mukavaa puuhaa. 1,5 vuotta ammattikorkeassa kadotti minun intoni lukemista kohtaan täysin ja tyystin, sen jälkeen kun jäin koulusta äitiyslomalle, en ole ennen tätä lukenut sivuakaan yhdestäkään kirjasta, enkä kyllä vapaaehtoisesti kirjoittanutkaan mitään, niinkuin nyt tänne.

Kirjan alkupuolella Marie käskee ensin määrittelemään oman tavoitteen ja visualisoida se millaisesta elämäntyylistä haaveilee. Marien sanoin "Jos jätät tämän vaiheen väliin, koko prosessi viivästyy ja takapakin riski kasvaa huomattavasti." Otan siis tästä neuvosta vaarin.

Minun haaveiden elämäntyyli poikkeaa aika roimasti siitä mitä nykyinen elämäntyylini on, oikeastaan elämäntyylini tällä hetkellä on todella kaukana siitä mitä haluaisin olla.

Haaveideni elämäntyyli on seesteinen, rauhallinen, lämmin ja energinen. Mitä tämä sitten oikeastaan tarkoittaa, annahan kun avaan omia ajatuksiani hieman. Olen aina mielessäni kuvannut itseni tulevaisuuteen, "sitten kun..." -tyylillä.
Näen selvästi itseni normaalipainoisena asumassa siistissä asunossa, joka on sisustettu vaaleilla, maanläheisillä väreillä, takassa loimottaa tuli ja vieraat on aina tervetulleita. (Nyt vieraat voisivat ilmoittaa viikkoa ennen tulostaan, jotta ehdin siivota). Haaveissani olen touhukas ja itsenäinen, ns. aina puuhaamassa jotakin, kävisin pitkillä metsälenkeillä hyvin koulutetun koiran kanssa ja iltaisin nauttisin terveellisen kevyen iltapalan, joisin iltateen nojatuolissa vilttiin kääriytyneenä ja käpertyisin nukkumaan laadukkaisiin petivaatteisiin, muhkean peiton alle ja aamulla kun heräisin voisin olla iloinen kun koti on valoisa ja siisti, ilman mieltä kuormittavaa sotkua.

Mikä haaveissani sitten tällä hetkellä eroaa nykyisestä tyylistämme? -Rehellisesti kaikki! 
Olen ylipainoinen, väsynyt ja vaikka kuinka yritän, niin en saa mitään aikaiseksi. Lisäksi olen kärttyinen, kun kaikki energiani menee henkisen huonon olon purkamiseen. Toivon, että meillä kävisi vieraita, mutta salaa toivon, että tänne ei tulisi ketään! Miksikö? No siksi, että ihan rehellisesti häpeän sitä miltä kotimme näyttää, kaikki tavarat hujan hajan, pyykkejä siellä ja täällä, ihan sama minne katsoo niin näkee vain sotkua sotkun perään ja kun neliöitä on vähän, niin eihän ne sotkut minnekään ns. katoa. Iltaisin en suinkaan juo teetä, sillä ei ole sellainen olo ja nojatuolissa ei saa koskaan istua rauhassa ja vilttikin on jossain..hukassa..iltapalaksi jotain tuhtia ja hiilihydraattipitoista, jotta uni tulee oikein makoisasti niissä jyskin halvimissa lakanoissa ja peittokin on niin vanha, että oikeasti kuuluisi jo vanhainkotiin. Niin ja eihän meillä edes ole sitä koiraa jonka kanssa tekisin ne metsälenkit.

Oikeastaan nyt kun tämän tänne kirjoitin, niin oikein naurahdin ääneen. Miksi minä elän näin? Miksi en elä juuri niin kuin haluan? Miksi kiusaan itseäni? Valitettavasti en osaa näihin kysymyksiin vastata ja jos nyt rupeisiin vastaamaan niihin, niin se kuulostaisi aivan järkyttävältä selittelyltä. Annan KonMarille mahdollisuuden mullistaa elämäni, vaikka en saisikaan tuota unelmieni elämää nyt heti, niin suunta on ainakin sitä kohti. Jouluksi siistiä ja pukinkontissa ne laadukkaat petivaatteet? Aika näyttää.

                                                             -ellikoo-

Näin sitä lähtee alkuun uusi, elämän mittainen matka, tervetuloa mukaan. 
Lähes jokainen varmasti tietää elokuvan Pieni suklaapuoti, siinä syksyllä puhaltava pohjoistuuli vaatii Viannea muuttamaan ja samalla tavalla syksyinen tuuli vaatii minua, Ellikoota, muuttamaan. Tämä muuttaminen ei toki minun kohdalla tarkoita konkreettista paikkakunnalta toiselle muuttamista, vaan omien tapojen muuttamista. Usein tuntuu, että minulla alkaa uusi vuosi aina syksyllä. Kun viljat on puitu, pellot kynnetty ja yöpakkaset saapuvat, on aika miettiä omaa elämäänsä ja tulevan talven voimavaroja.

Valitettava tosiasia on se, että minun elämäni on kaaoksessa, ei en ole rento ja hälläväliä -tyyppi, kuten moni ystäväni luulee, vaan sisimmässäni käyn jatkuvaa sotaa kaaosta vastaan, valitettavasti laiskuuteni usein voittaa sodan ja asiat jäävät entiselleen. Sen lisäksi, että kotini muistuttaa huonosti hoidettua kirpputoria, on minun aika myöntää julkisesti, että kyllä MINÄ OLEN LIHAVA, ok, kaikkihan sen tietysti näkee livenä, mutta nyt sen tietää myös ne jotka eivät minua näe.

Kuinka sitten meinaan tällä kertaa olla vahvempi kuin laiskuuteni ja saada vihdoinkin elämäni kondikseen? Oikeastaan voisin vastata niinkin tyhjentävästi kuin, "jaa-a hyvä kysymys", mutta vastaan sittenkin näin: tällä kertaa minulla on suunnitelma ;)

Suunnitelma numero 1. 
KonMari, kirja on tilattu ja aion ahmia sen heti kun se saapuu. Mutta kaiken googlettelun jälkeen voin vain kuvitella kuinka ihanalta maritettu kotini tulee näyttämään ja kuinka tyytyväiseksi sitten itseni tunnen. Tähän aiheeseen aion palata tarkemmin sitten kun olen saanut kirjan luettua.

Suunnitelma numero 2.
Laihdutus. No tämähän on ollut suunnitelmissani jo useamman vuoden, vielä en ole siinä onnistunut, mutta nyt on kyllä tavoitteet ja palkinnot kohdillaan. Vuosi aikaa ja tavoite on pudottaa 20 kiloa, jos tässä onnistun odottaa minua HIHS (Helsinki International Horse Show) ja sen päälle kunnon hotelliyö helsingissä, vaatimuksenani on huone jossa on kylpyamme, vaatimatonta, mutta minulle iso juttu. 

Vaikka tavoite ja palkinto onkin näin hienosti suunniteltu on itse laihdutus vielä suunnittelematta, sillä en haluaisi ryhtyä vain vähentämään kaloreita, vaan enemmänkin haluaisin löytää sellaisen ruokavalion jossa voin oikeasti hyvin. Liikuntaa olenkin pikkuhiljaa lisäillyt elämääni ja useamman vuoden harrastus tauko on loppunut ja olen suunnannut kiinnostukseni tanssin pariin, nyt minua liikuttaa kuntobaletti ja zumba.

Niin ja nyt kaikki tämän lukeneet miettivät, että kuka hitto tämä oikein on ja siihen voin vain sanoa, Ellikoo, yhden miehen vaimo ja kahden prinsessan äiti.

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.